Laadun ajattelun kehitys 1900-luvulla – Demingin ja Juranin perintö

Laatugurujen jäljillä – Demingin ja Juranin vaikutus nykyaikaiseen laadunhallintaan

1900-luvun laadunhallinnan kehityksessä kaksi nimeä nousee ylitse muiden: tohtori William Edwards Deming ja Joseph Moses Juran. Molemmat ovat amerikkalaisia laatupioneereja, joiden vaikutus ulottuu yli toimialojen ja maantieteellisten rajojen. Heidän työnsä vaikutti ratkaisevasti erityisesti Japanin teollisuuden nousuun toisen maailmansodan jälkeen, jolloin he kouluttivat japanilaisia johtajia ja insinöörejä laadun merkityksestä ja sen systemaattisesta hallinnasta.

Laadunhallintaa ja johtamista on tehty vuosisatoja sekä tarkastamalla ja lajittelemalla, joten Demingin ja Juranin työ ja ajattelu ei syntynyt tyhjästä. Heidän lähimpinä esikuvinaan ja vaikuttajinaan toimivat muun muassa Walter A. Shewhart, joka kehitti tilastollisen prosessinohjauksen, eli ennaltaehkäisyn (Statistical Process Control, SPC) perusteet, Ronald Fisher, joka vaikutti kokeellisen suunnittelun (Design Of Experiments, DoE) kehittymiseen, sekä Vilfredo Pareto, jonka 80/20-periaate näkyy erityisesti Juranin työssä. Näiden vaikuttajien työn pohjalta Deming ja Juran loivat omat teoriansa, jotka ovat edelleen keskeisiä laadunhallinnan ja laatujohtamisen viitekehyksiä. Demingin ja Juranin prosessijohtamisen viitekehys johtaa ennaltaehkäisyyn, eli laadun ennustamiseen ja tulevan laadun hallintaan.

Demingin keskeinen vaikutus on hänen The System Profound Knowledge (SoPK)-teoriansa (Syvällisen Tiedon Teoria, STT), joka koostuu neljästä toisiinsa liittyvästä osa-alueesta: systeemiajattelu, vaihtelun ymmärtäminen, syvällisen tiedon teoria ja psykologian merkitys. Hänen mukaansa laadun parantaminen edellyttää koko organisaation systeemin ymmärtämistä – ei vain yksittäisten virheiden korjaamista. Deming painottaa, että laatu ei synny yksilön ponnisteluista ja kovasta työstä, vaan johtamisen ja systeemin kautta.

Juranin tunnetuin panos on hänen laadun trilogiansa, joka muodostuu kolmesta universaalista johtamisen osa-alueesta: laadun suunnittelu, laadun ohjaus ja laadun parantaminen. Tämä malli on toiminut perustana monille myöhemmille laadunhallinnan menetelmille, kuten Six Sigmalle. Juranin lähestymistapa on käytännönläheinen ja liiketoimintalähtöinen: hän korostaa, että laatu on johdon vastuulla ja sen hallinta vaatii selkeitä prosesseja ja tavoitteita.

Vaikka Deming ja Juran jakavat monia yhteisiä periaatteita – kuten asiakaslähtöisyyden, jatkuvan parantamisen ja johdon vastuun – heidän lähestymistapansa eroavat painotuksiltaan. Deming lähestyy laatua systeemiteoreettisesti ja filosofisesti, kun taas Juran tarjoaa konkreettisia työkaluja ja rakenteita laadun hallintaan ja kehittämiseen.

Tässä tekstissä tarkastellaan näiden kahden mestarin ajattelua rinnakkain: missä he kohtaavat, missä eroavat ja mitä heidän näkemyksistään voidaan oppia nykypäivän organisaatioiden laadunhallintaan.

Systeemi vai järjestelmä?

Käsitteet systeemi ja järjestelmä sekoittuvat helposti arkikielessä. Käsitteiden erottaminen on tärkeää erityisesti organisaatioiden ja prosessien kehittämisessä. Matti Pesosen artikkelissa Onko organisaatiosi kasa vai systeemi?(2022) avataan näiden käsitteiden eroa havainnollisesti.

Järjestelmä viittaa usein lueteltavissa oleviin osiin – esimerkiksi ISO 9001 -laatujärjestelmä tai auton moottorin osat. Se on kuin kirjojen rivi: osat ovat olemassa, mutta toimivat itsenäisesti. Systeemi on osien välinen toimiva kokonaisuus, jossa keskinäisvaikutukset ovat keskeisiä. Se on kuin kirjojen pino: yhden osan liikuttaminen vaikuttaa muihin.

Demingin (1994) mukaan systeemi on ”verkosto keskenään riippuvaisia osia, jotka toimivat yhdessä saavuttaakseen yhteisen päämäärän”. Ilman yhteistä päämäärää osat eivät muodosta systeemiä – ne ovat vain kasa. Tämä näkyy esimerkiksi organisaatioissa, joissa hienosti toimiva tietojärjestelmä ei auta, jos sen käyttö ei tue yhteistä tavoitetta.

Systeemi voi sisältää useita järjestelmiä, mutta vasta niiden välinen vuorovaikutus tekee siitä elävän ja toimivan kokonaisuuden. Ihminen on tästä hyvä esimerkki: elimet ja luut muodostavat järjestelmiä, mutta vasta niiden yhteistoiminta tekee ihmisestä systeemin. Kun keskinäisvaikutukset katoavat, järjestelmä jää – mutta systeemi lakkaa olemasta.

Laatu on osa systeemiä

Deming ja Juran jakavat näkemyksen siitä, että laatu ei ole yksittäinen toimenpide tai projekti, vaan osa laajempaa kokonaisuutta. Molemmat korostavat, että organisaation on ymmärrettävä oma toimintansa systeeminä, jossa eri osat vaikuttavat toisiinsa.

Juranin mukaan laadun suunnittelun ydin on siinä, että asiakastarpeet tunnistetaan ja siirretään tuotteiksi ja prosesseiksi, jotka täyttävät asiakkaan tarpeet virheettömästi ja taloudellisesti. Laatu ei synny tarkastamalla, valitsemalla hyvät huonojen joukosta, vaan suunnittelemalla oikein. Deming puolestaan näkee laadun syntyvän systeemin optimoinnista – yksittäisten virheiden korjaaminen ei riitä, jos koko systeemi ei tue laatua.

Johtajuus ja kulttuuri

Laadun kehittäminen ei ole mahdollista ilman vahvaa johtajuutta ja organisaatiokulttuuria, joka tukee jatkuvaa parantamista. Sekä Deming että Juran näkevät johdon roolin keskeisenä laadun mahdollistajana ja suunnannäyttäjänä.

Deming kritisoi perinteistä johtamista, joka perustuu valvontaan, kilpailuun ja lyhytnäköisiin mittareihin. Hänen mukaansa johtajan on ymmärrettävä systeemi, jonka puitteissa työntekijät toimivat, ja poistettava esteet oppimiselta ja yhteistyöltä. Hän puhuu erityisesti pelon poistamisesta työpaikoilta, jotta työntekijät voivat osallistua kehittämiseen.

Juran lähestyy johtajuutta strategisesta näkökulmasta. Hänen mukaansa laadun kehittäminen vaatii johdon sitoutumista, selkeitä tavoitteita ja resurssien kohdentamista. Johtajan on johdettava muutosta – ei vain hallittava nykytilaa. Laadun kulttuuri ei synny itsestään, vaan se rakennetaan pitkäjänteisellä työllä.

Parantaminen ja innovaatio

Laadun kehittäminen ei ole kertaluonteinen toimenpide tai projekti, vaan jatkuva prosessi, joka vaatii sekä systemaattista parantamista että kykyä uudistua. Deming ja Juran lähestyvät tätä teemaa eri näkökulmista, mutta molemmat korostavat sen keskeistä roolia laadunhallinnassa.

Deming esittelee Shewhartin kehittämän PDSA-syklin (Plan–Do–Study–Act) keinona jatkuvaan oppimiseen ja parantamiseen. Hänen mukaansa organisaation on itse ennakoitava asiakkaan tarpeet ja kehitettävä tuotteita ja palveluita, joita asiakas ei vielä osaa pyytää. Innovaatio ei synny kysynnästä, vaan kyvystä nähdä tulevaisuuden mahdollisuudet.

Juran puolestaan puhuu läpimurtoparantamisesta (Breakthrough Improvement), jossa keskitytään tunnistamaan ja poistamaan kroonisia ongelmia organisaation toiminnassa. Hänen lähestymistapansa on vahvasti liiketoimintalähtöinen: parantaminen ei ole vain laadun parantamista, vaan myös kustannusten vähentämistä ja kilpailukyvyn kasvattamista.

Molemmat korostavat, että parantaminen ei ole vain operatiivinen tehtävä, vaan strateginen valinta, joka vaatii johdon sitoutumista ja koko organisaation osallistumista.

Mittaaminen ja vaihtelu

Laadun mittaaminen on keskeinen osa sen hallintaa, mutta mittaamisen tarkoitus ja käyttö eroavat Demingin ja Juranin ajattelussa. Molemmat tunnistavat mittaamisen merkityksen, mutta lähestyvät sitä eri näkökulmista.

Deming suhtautuu kriittisesti pelkkään numeeriseen johtamiseen. Hänen mukaansa monet tärkeät asiat – kuten oppiminen, motivaatio ja johtajuus – eivät ole mitattavissa, mutta silti ratkaisevia laadun kannalta. Hän painottaa, että ilman ymmärrystä vaihtelun luonteesta, mittaaminen voi johtaa vääriin johtopäätöksiin ja “tamperointiin”, joka pahentaa tilannetta entisestään, jos ei ymmärretä, mistä vaihtelu johtuu.

Demingin ja Juranin yhtäläisyydet ja eroavaisuudet

Deming ja Juran ovat kaksi modernin laadunhallinnan keskeistä vaikuttajaa, joiden ajattelu on muovannut organisaatioiden tapaa ymmärtää ja kehittää laatua. Vaikka heidän lähestymistapansa eroavat painotuksiltaan, he jakavat monia yhteisiä periaatteita. Molemmat korostavat ylimmän johdon vastuuta laadun kehittämisessä, kuten asiakaslähtöisyyttä, jatkuvaa parantamista ja työntekijöiden osallistumista. Heidän mukaansa laatu ei ole yksittäisten työntekijöiden vastuulla, vaan koko järjestelmän ominaisuus, jonka kehittäminen vaatii johdon sitoutumista ja kulttuurista muutosta.

Eroavaisuuksia löytyy erityisesti siinä, miten he lähestyvät laadun kehittämistä ja mitä painopisteitä he korostavat. Deming rakentaa ajattelunsa syvällisen tiedon teorian varaan ja korostaa systeemiajattelua ja vaihtelun hallintaa. Juran painottaa laadun trilogiaa (suunnittelu, ohjaus, parantaminen) ja käyttää vaiheistettuja menetelmiä. Deming suhtautuu kriittisesti esimerkiksi benchmarkingiin ja ISO-standardeihin, kun taas Juran näkee ne hyödyllisinä oppimisen ja kehittämisen välineinä.

Näiden kahden filosofian erot heijastavat Demingin ja Juranin taustoja – Deming oli matemaatikko ja tilastotieteilijä, Juran sähköinsinööri ja käytännönläheinen johtamisen kehittäjä. Silti heidän työnsä rakentuu yhteiselle perustalle: laadun kehittäminen on strateginen, kulttuurinen ja inhimillinen prosessi, joka vaatii sekä järjestelmällisyyttä että johtajuutta.

Demingin ja Juranin perintö

W. E. Deming ja Joseph M. Juran ovat kaksi 1900-luvun merkittävistä laatuguruista. Heidän kokonaisvaltainen työnsä on vaikuttanut laadunhallinnan kehitykseen maailmanlaajuisesti. Molemmat painottavat ylimmän johdon vastuuta ja sitoutumista laatuun liittyviin toimintoihin, mutta lähestyvät aihetta hieman eri näkökulmista. Deming korostaa systeemiajattelua ja jatkuvaa parantamista. Juranin painotus on laadun suunnittelussa, ohjauksessa ja parantamisessa – joka on Juranin laadun trilogiaa.

Demingin mukaan länsimaiset johtajat tarvitsevat uuden näkökulman ymmärtääkseen TQM:n (Total Quality Management) ajattelutapaa. Hänen 14 johtamisen periaatettaan muodostavat tämän uuden ajattelun ytimen. Juran korostaa siirtymistä laadunvalvonnasta laajempaan laadun johtamiseen – siirtymistä ”q”:sta ”Q”:hun”. Molemmat näkevät muutoksen keskeisenä elementtinä, joka vaikuttaa koko organisaatioon ja sen jäseniin.

Uusi johtamistyyli, jota molemmat edustavat, korostaa työntekijöiden uskomusten ja asenteiden muuttamista sekä heidän osaamisensa kehittämistä. Tämä tarkoittaa kulttuurista muutosta, jossa laatu ei ole vain tekninen tavoite, vaan osa organisaation arvoja ja toimintaa. Deming painottaa, että systeemin muutokset tulevat usein ulkopuolelta, kun taas Juran näkee muutokset syntyvän myös sisäisistä jännitteistä ja johdon sekä työntekijöiden välisestä vuorovaikutuksesta.

Molemmat kehittivät työkaluja ja menetelmiä, jotka tukevat laadun kehittämistä:

• Deming: PDCA-sykli, syvällisen tiedon teoria, 14 johtamisen periaatetta
• Juran: Laadun trilogia, Pareto-periaate (80/20), Six Sigma -ajattelu

Vaikka heidän lähestymistapansa eroavat, he jakavat yhteisen perustan:

• Johto on vastuussa laadusta
• Asiakaslähtöisyys ja jatkuva parantaminen ovat keskiössä
• Laatu on koko organisaation asia, ei vain tuotannon tai laadunvalvonnan

Lopuksi, Demingin ja Juranin erilaiset näkemykset kumpuavat heidän taustoistaan – Deming matemaatikkona ja Juran sähköinsinöörinä – mutta molemmat kuitenkin rakentavat vahvalle yhteiselle perustalle. Heidän työnsä muodostaa edelleen keskeisen viitekehyksen laadunhallinnan tutkimukselle ja käytännön sovelluksille.