Innovaatio on tuottavuuden kehittämisen keskiössä

Innovaatio, parannus on tuottavuuden kehittämisen keskiössä

Vuosituhannen alkupuolella kirjoitettiin ja puhuttiin innovaatioista. Yritykset, kunnat ja valtio loivat innovaatiostrategioita. Tavoitteena oli uudistaa tuotteita ja palveluita sekä kehittää toimintaa uuteen suutaan. Amerikan kilpailuviraston mukaan sana innovaatio on ekonominen termi ja tämän vastine tekniikassa on parantaminen.

Innovaatiolla ja parantamisella tarkoitetaan tarvelähtöistä uudistusta. Tavoite on yleensä enemmän vähemmällä tai sama vähemmällä. Tällä tarkoitetaan siis tuotos-panos -suhdetta, jossa panoksien suhde tuotokseen pienenee ja näin saadaan tuottavuus paranemaan.

Professori Vesa Harmaakorpi tutki (tutkii varmaan vieläkin) innovaatioiden syntymistä ja sitä, kuinka niitä saadaan aikaan. Vesa kuvasi toiminnan kehittämistä (eli prosessin parannuksia) sosiaalisiksi innovaatioiksi. Tällä hetkellä tarvitaan vuosituhannen alkuakin enemmän innovaatioita, sosiaalisia innovaatiota tai parannuksia, millä nimellä niitä kuvataankin.

Parannusmalli (Model for Improvement) jäsentää ja rytmittää parannustoimintaa. Palaan tähän myöhemmässä kappaleessa.

Parannus ja korjaus

Tuntuu, kun keskusteluja kuuntelee ja kirjoituksia lukee, uudistuksen sijaan organisaatiossa on keskitytty ongelmien ratkaisemiseen. Tämän tästä esiin nousee termi juurisyy(t). 

Mitä pahaa ongelmanratkaisemisessa on? Ei mitään!

On tunnistettava, että ongelmia on erilaisia. Toiset ongelmat käsittelevät tilannetta, kun jokin on mennyt pieleen, kun taas toiset ongelmat ovat tulevaisuussuuntautuneita ja niissä selvitetään, kuinka jokin voisi olla parempi verrattuna nykyiseen suoritustasoon.

On siis ongelmia, jotka havaitaan, kun joku on mennyt pieleen. Kun ongelman lähde tunnistetaan (juurisyy) ja tähän tehdään korjaava toimenpide, tapahtuu palautuminen, korjaus, ei parannus. Esimerkiksi, jos auton rengas puhkeaa, on siihen jokin syy. Jos havaitset, että siellä on naula, paikkaat renkaan, tapahtuu korjaus. Palautus entiselle tasolle!

Jos ongelma on, että rengas puhkeaa jatkuvasti, voidaan käynnistää renkaan kehittäminen. Kehitetään joukko ideoita, kuinka rengas saadaan kestämään kovempia iskuja, se on edelleen yhtä hyvä ajaa, jopa parempi. Lopuksi tämän valmistuskustannus ei olisi juurikaan kalliimpi, jopa edullisempi. Tapahtuu innovaatio tai parannus! 

Sanoilla on merkitystä, koska ne ohjaavat ihmisen ajatusta ja tätä kautta toimintaa. Ongelmalla usein tarkoitetaan jotain negatiivistä eli jokin on mennyt pieleen. Jokin on muuttunut. Haasteella tarkoitetaan positiivista asiaa, joka käsittelee mahdollisuutta tulevaisuudessa. 

On tunnistettava, onko kysymys korjaamisesta vai parantamisesta. Korjaaminen käsittelee epäkohtia, jotka ovat muodostuneet jostain muutoksesta, kun taas parannus tarkoittaa tulevan tilan saavuttamista. Erot asioiden välillä tulee tunnistaa ja tätä toimintaa pitää johtaa.

Arki on täynnä erityyppisiä ongelmia. Ongelmanratkaisu kuuluu ns. ylläpidon piiriin, ja sen tulee olla jatkuvaa. Omassa elämässämme, kuten töissä joudumme jatkuvasti toteuttamaan erityyppisten ongelmien ratkaisemista ja muita ylläpitotoimia. Ne ovat sitä varten, jotta pysymme paikallamme.

Uudistus ja kehittyminen vaatii innovaatiota – parannuksia – jonka tietysti täytyy olla jatkuvaa, mutta se on eri asia kuin parantaminen. Ajaessa autoa keskitytään turvalliseen päämäärälähtöiseen ajamiseen, eikä auton, tien tai ajamisen jatkuvaan parantamiseen – toivottavasti.

Jos sekoitetaan parantaminen ja korjaaminen, haasteet ja ongelmat, ja koitetaan viestiä jatkuvan kehittymisen tarvetta, miten tiedetään, mihin organisaatiossa aika, kallis resurssi, käytetään. 

Ongelmat tulevat yllättäen, ne helposti vievät työajan ja uudistuminen jää jalkoihin. Onko Suomessa ja Euroopassa unohdettu uudistua juurisyiden, ongelmien ja poikkeamien selvitysten taakan alla? 

Parannusmalli – tuottavuuden kehittämisen malli?

Kirjassa The Improvement Guide on useita erinomaisia asioita. Tässä kirjoituksessa poimin siitä yhden kuvan, joka tukee alussa esiin nostamaani parannus – innovointi – tarvetta.

• Parannus ja innovaatio ovat tarvelähtöistä toimintaa. Parannusmallissa päätetään ensimmäisenä, mitä halutaan saavuttaa. Huomaa, että tämä ei tarkoita, mitä tehdään.
• Seuraavana tulee kehittää mittari, minkä avulla saadaan palautetta, onko onnistuttu ja haluttu tulos saavutettu.
• Kolmantena vaiheena tulee ideoida, mitä muutetaan, jotta päästäisiin parempaan haluttuun tulokseen. Samalla ymmärretään, että idea ei yleensä ole toimiva, joten tarvitaan useita ideoita ja ideoiden toimivuus tulee testata. 

Alkuvalmistelujen jälkeen siirrytään tieteelliseen lähestymistapaan eli testaamiseen. Viimeisen 400 vuotta on ollut yksimielisyys siitä, että pelkkä päättely ei riitä tuloksen takaamiseksi, vaan on kokeellisesti osoitettava, että asia toimii eikä aiheuta liikaa negatiivisia vaikutuksia. Tämä prosessi tunnetaan PDSA-mallina.

• Plan vaihe on ideointia ja testin suunnittelua.
• Do vaihe on idean kokeellista testaamista.
• Study vaihe on koetulosten analysointia ja vaikuttavuuden arviointia.
• Act vaihe on päätöstä siitä, mitkä muutoksista viedään käytäntöön

Tämän jälkeen palataan paltaan takaisin päin parannusmallissa, luomalla muutos. Mitataan saadaanko vaikutus haluttuun tapahtumaan, jonka jälkeen validoidaan liiketoiminnan tulokset.

Lean Six Sigma -menetelmä

Lean Six Sigma -menetelmä noudattaa parannusmallia. Se on parannusmenetelmä, eikä ongelmanratkaisumenetelmä. Toki Lean Six Sigma -menetelmässä opetetaan työkaluja, joita voidaan käyttää ongelmanratkaisussa.

Lean Six Sigma on itseasiassa suorituskyvyn parannus- tai toisin sanoen suorituskykyongelman ratkaisumenetelmä. Suuri osa ongelmista, virheistä (94 – 98 %) on systeemin suorituskyvyn heikkoutta. Suorituskyvylle ei ole olemassa helposti selvitettävissä olevaa faktasyytä. Tämä on sama, kuin olemme ihmiset eripituisia ja ei ole olemassa yhtä syytä, miksi esimerkiksi olen sen pituinen kuin olen.

Eksaktissa maailmassa on jokaiselle asialle tarkka selitys. Todellisuudessa sitä ei ole olemassa mutta asiat, yksittäisten asioiden aiheuttama sumeus, voidaan tarkemmin kuvata tilastollisilla jakaumilla. Tämä tarkempi kuvaus mahdollistaa kausaalisyiden, ideoiden paljastamisen.

Tilastollisen jakauman ”pilkkominen” vaikuttaviksi tekijöiksi, parametreiksi ei onnistu kuin kokeen (DOE) avulla luotettavasti. Monimuuttuja kokeet ovatkin Lean Six Sigma -menetelmän ydin. Kokeeseen valmistaudutaan ja kokeesta opitaan, jonka jälkeen opittu tieto viedään käytäntöön.

Lopuksi haluan sanoa, että kirjoituksen tarkoituksena ei ole vähätellä ongelmanratkaisua, vaan muistuttaa, että ongelman ratkaiseminen ja parantaminen ovat lähellä toisiaan, mutta ne ovat eri asioita!

Parantamisessa mietitään, mitä tulee muuttaa, jotta tullaan paremmaksi ennalta annettua tavoitetta vasten. Ongelmanratkaisussa selvitetään, mikä on muuttunut ja mikä pitää palauttaa tai tehdä paremmin, että tämä ongelma ei enää haittaa tai tulisi uusiksi.

Lähteet:

1. The Improvement Guide, 2nd Edition
2. Artikkeli: Innovaatio ja Six Sigma: Ovatko ne vastakkaiset strategiat?, 2008